Äidin oma aika

Tässä viiden vuoden äitiysurani aikana olen huomannut, että äitiys on sitä helpompaa, sen palkitsevampaa ja paljon hermoja säästävämpää, kun pitää kiinni muutamista itselle tärkeistä asioista. En usko hetkeäkään että yksikään lapsi vahingoittuisi siitä, että äiti ottaa välillä yksinaikaa ja ajattelee hetken vain itseään. Eikä yhdenkään vanhemman kuuluisi potea huonoa omaatuntoa siitä, että käyttää aikaa tai rahaa itseensä. Mä voin rehellisesti sanoa olevani äiti, joka tarvitsee omaa aikaa. JOka rakastaa omaa aikaa ja joka nauttii ajasta ihan yksin.

Ja miksi en nauttisi. Uskon, että jokaiselle ihmiselle on hyväksi olla välillä egoistinen. Laittaa jossain hetkessä vain ja ainoastaan omat tarpeet kaikkien muiden edelle ja viettää aikaa keskittyen vain itseensä. Mä ainakin koen, että arjessani asetan itseni niin moneen otteeseen muita epätärkeämmäksi, että on syytäkin välillä keskittyä vain minuun. Mun mielestä äitiys ei ole sitä, että tuhlaa rahansa lapsiin ja antaa kaiken aikansa kodille ja perheelle. Äitiys on toki sitäkin, mutta yhtälailla äitiys on sitä, että panostaa myös itseensä.

Tekeekö satunnaiset, tai vaikka päivittäisetkin pienet egoistiset teot jostakusta (minusta?) itsekkään, ei todellakaan. Mun mielestä on vain tervettä, että äiti osaa panostaa myös omaan hyvinvointiinsa. Onnellisesta ja hyvinvoivasta äidistä lapsetkin nauttivat paljon enemmän kuin siitä väsyneestä ja uupuneesta. Tottakai, yhtälailla uupunut äiti on hyvä äiti, sitä en yritäkään kieltää. Mutta erityisesti  se uupunut äitikin tarvitsee välillä aikaa olla vaan itseään varten.

Jokainen äiti varmasti tietää, ettei oma aika ole itsestäänselvyys ja se vaatii useimmiten isän panostusta tai ulkopuolista apua, varsinkin kun perheessä on monta pientä lasta. Itse olen aina ollut siitä onnellisessa asemassa, että mieheni ja lasteni isä kokee vanhemmuuden tasavertaisena asiana ja me ollaan molemmat yhtä hyviä hoitajia lapsillemme. Mieheni ei ole koskaan kokenut ongelmaksi jäädä lasten kanssa keskenään, joten minun on ollut helppo lähteä omiin harrastuksiini ihan aina. Se sitten on eri juttu, että olenko lähtenyt, mutta aina siihen on kuitenkin ollut mahdollisuus. 

Viime viikonloppuna mä nautin tavallista enemmän siitä omasta ajasta, ja rehellisesti voin sanoa, että todellakin nautin. Rakastan yhtälailla perheaikaa ja aikaa lasten kanssa, mutta voi kuinka elementissäni tunsin viikonloppuna olevani. Lauantaina lähdin jo hyvissäajoin siskoni luo Vantaalle, vietettiin tyttöjen iltaa, käytiin lenkillä, kokkailtiin ja valvottiin myöhään hömppäsarjojen ääressä jutellen. Tavallista enempää en kylläkään unta saanut, mutta muuten ilta oli sitäkin akkujalataavampi. Sain olla vastuussa vain minusta itsestäni ja keskittyä täysillä aikaan siskoni kanssa, ilman että lapset pyörivät mukana. Ja se jos jokin piristi. En ollut huomannutkaan, kuinka kovasti olin kunnollisen irtioton tarpeessa!

Sunnuntaina menikin sitten useampi tunti I love me! -messuilla ystäväni kanssa ja myös tuo aika oli enemmän kuin tarpeen. Kierrettiin messuja monta tuntia, syötiin rauhassa lounasta ja tutustuttiin uutuuksiin. Lähdin messuille sillä ajatuksella, etten osta yhtään mitään turhaa vaan pitäydyn niissä tarpeellisissa ja tämä päätös piti tosi kivasti. Isoin lasku tuli tottakai Foodinin pisteeltä, joka olikin ihan odotettua, sillä sinne se pisin ostoslistakin oli. Messut olivat muutenkin ihan mahtavat, kirsikkana kakun päällä oli vielä uusi kamera, jonka sain messuilta Olympuksen pisteeltä testattavaksi. Mun on pitänyt ostaa uutta kameraa jo tosi pitkään, mutta nyt ne haaveet saivat varmasti oikein kunnon boostausta. Olen nimittäin niin rakastunut tuohon kameraan jo nyt, etten tosiaan tiedä kuinka voin edes palauttaa sitä.

Oma aika on sellainen juttu, että kaikkien sitä pitäisi saada tilanteensa mukaan edes silloin tällöin. Tiedän itsekin, ettei pientä vauvaa ole helppo jättää, mutta välillä omaksi ajaksi riittää se häiriötön hetki saunassa tai puolituntinen lähikaupassa. Omaa aikaa pitäisi ottaa sen verran, kun se itsestä ja muusta perheestä hyvältä tuntuu. Mutta ehdottomasti sitä pitäisi olla. Oman ajan jälkeen kotiin tuleminen on nimittäin parasta. Se, kun lapset kertovat innoissaan kuulumisiaan, se kun tuntuu, että omat hermot kestää vaikka mitä. Pinna on pidempi kuin aikoihin ja koko olemus on paljon rennompi. Tämä on syy, miksi meidän perheessä huolehditaan siitä, että molemmat vanhemmat saavat tarvitsemansa määrän omaa aikaa. Se on nimittäin ihan meidän kaikkien etu.

Milloin sinä otit viimeksi hyvällä omallatunnolla omaa aikaa?