keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

- 12 kg

Se sama vanha virsi. Liian vähän unta, väsymystä, kiirettä, huonoa syömistä, liiallista herkuttelua ja liian vähäistä liikuntaa. Tää on se mun pahekierteeni, joka yllättää aina ihan liian helposti. Niin kävi taas, vaikka niin kovasti vannoin ja vakuutinkin viime kerralla, ettei tuollaiseen elämäntyyliin palata. Näköjään kohdallani se ei tosiaan vaadi mitään muuta kuin huonosti nukkuvan vauvan ja tavan palkita itseään ruualla.


Ja turha kai tässä on vauvaakaan liiaksi syyttää, sillä itse olen joka ainoan suklaapalan suuhunu laittanut ja valinnut lenkin sijasta sohvalla makoilun. Liha on tosiaan heikkoa ja mun kohdallani heikkous on nimenomaan se ainainen napostelu ja herkuttelu. Se, kun huonon yön tai vaikean päivän jälkeen palkitsee itsensä herkuilla. Tai vastaavasti myös hienosti sujuneen päivän jälkeen se palkinto on yhtälailla paikallaan. On tosiaankin helpompi ummistaa silmänsä totuudelta, laittaa vaan löysää paitaa päälle ja syyttää imetystä tiukassa olevista raskauskiloista. Niin, ja kun eihän ne mitään raskauskiloja edes ole, vaan ihan itse hankittuja herkkukiloja. 

Tiedätte ehkä mistä puhun, tai ainakin kovasti toivon etten ole ainoa! Mutta nyt, ennen kuin vaaka näyttää uusia kymmenlukuja on aika laittaa stoppi tälle. Tää tuntuu toki kohdallani olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että päätän jättää herkut ja aloittaa paremman elämän. Nyt kuitenkin tein lopullisen päätöksen jossa aion myös pysyä. Haluan liikunnan taas päivittäiseen rytmiini, haluan herkut pois päivittäiseltä ruokalistalta ja haluan ottaa taas käyttöön ne ennenraskautta-vaatteet. Ja myös ne ennen tuplien raskautta vaatteet. Tuntuu pahalta, että olen nyt reippaasti yli kymmenen kilon päässä siitä, missä olin alkaessani odottaa tuplia. Ja vaikka paino ei olekaan itselleni se, jonka kanssa arvioin kuntoani ja vointiani, on se näin alkuun varsinkin se yksi isoin mittari.

remontti. OIkein kunnon remontti tämä tosiaan on, sillä karistettavia senttejä, hankittavaa kuntoa ja poistettavia kiloja tulee olemaan liuta. Takana on kaksi viikkoa ilman herkkuja ja sokeria, joten tästä on nyt hyvä jatkaa. Tämä melkein kaksi viikkoa siinä tosiaan menikin, ennen kuin tuntuu ettei sokerikoukkua ja -himoja enää ole. Toki mun motivaationikin on tällä hetkellä niin korkea, ettei edes katkonaiset yöunet sitä nyt pysty nujertamaan. Päätin, että nyt loppui selittely ja laiskottelu. On aika alkaa huolehtia myös itsestään paremmin.


Tulen varmasti kertomaan projektistani jatkossakin, mitään viikottaista katsausta tuskin tulee tehtyä, mutta kuukausittain olisi kivakin kasata menetetyt kilot ja poistuneet sentit tänne ja kirjailla ylös vähän fiiliksiä. Ja kaikkein lopuksi, lupaan niitä ennen jälkeen kuvia, sillä ne on itsestäni niitä kaikkein parhaita ja huikeimpia! Parikin ruokapäiväkirjaa taidan tänne myöskin päivittää, sillä tiedän niiden kiinnostavn muitakin. Ensin pitää vaan itsekin päästä kunnolla kiinni säännölliseen ruokarytmiin ja lopettaa lounaiden korvaaminen leivällä ja aamiaisen korvaaminen pelkällä kahvilla. Baby steps, mutta palkinto on ainakin mitä parhain!

Tavoitteet tuolla ylhäällä tosiaan mainitsinkin, eli kaikkiaan pudotettavaa ihannepainooni olisi 17 kiloa, mutta nyt otin tavoitteeksi sen ennen raskauksia painon, johon siihenkin on 12 kiloa. Ihan jäätävä määrä, mutta olen nyt vaan päättänyt siihen pystyväni. Aikatavoitetta en itselleni tuohon aseta, muuta kuin sen, että syksyisellä ulkomaanmatkalla olisi syytä olla bikinikunnossa. Tuo tavoite saavutetaan hyvin pitkälle ruokavaliomuutoksella, mutta myös liikuntaa saa lisätä aika roimasti. Nyt lumien sulettua lenkkipolut kutsuvat jälleen ja minuun törmää aika takuuvarmasti Fressin jumpilla. Otin nimittäin taas parin vuoden tauon jälkeen uuden jäsenyyden, jotka olisi tarkoitus alkaa käyttää hyvinkin aktiivisesti! 

Pakko myöntää, että nyt suututtaa ja harmittaa, että itsensä on päästänyt tähän pisteeseen. Mutta toisaalta. Eipä ne voivottelut auta ja parempi on vaan nyt keskittyä tuohon tavoitteeseen ja siihen, että siihen myös pääsen. Itselleen pitää olla armollinen, mutten kyllä tavoitteeni kanssa aio joustaa piiruakaan! ✌

Löytyykö sieltä muita, jotka huomaamattaan ovat keränneet kiloja ja jotka nyt aikovat ne myös pudottaa? Täällä tulee varmasti tsempit olemaan matkan varrella tarpeen, joten kiva olisi kuulla muistakin! 

17 kommenttia:

  1. Teksti olis voinut olla just mun suusta! Täällä sama homma, ennen lapsia painoon matkaa alussa n.15kg (tavoite 9kg). Jostain kummasta painoa on vaan kertynyt ja liikkuminen jäänyt vähälle. Mulla sama ongelma, herkut ja hyvä ruoka 😊 Minä aloitin vuoden alussa treenaamisen ja nyt laittanut ruokavaliota vielä parempaan kuosiin viimeisen kuukauden aikana (harmi vaan kun sairastelut sotkeneet nyt treenaamista, uusi into pitäis taas löytää)..tähän asti -3,5kg eli hyvä alku, kun ei vaan repsahtaisi 😬 Kovasti tsemppiä sulle ja innolla odotan postauksiasi 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Mahtava alku! Nyt jatkat samaan malliin! Täältä tullaan kova avauhtia perästä <3

      Poista
  2. Täällä yksi ilmoittautuu! Liityin Sulamoon, kannattaa käydä tsekkaamassa! Kaikkea saa siis syödä annettujen kalorien puitteissa. Sopii ainakin mulle kuin nyrkki silmään. :) Lapsi täyttää ensi kuussa vuoden, ja samat kilot on edelleen tallella, mitkä eivät itsestään synnytyksen jälkeen lähteneet. Nyt on hyvä aika hiukan kiristellä ja sulatella, että kesävaatteita voi sitten hyvällä mielellä käyttää. :) Tsempit sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin tutustua! On se joo epäreilua, että toisilta ne tuntuu lähtevän melkein itsestään. Vaikakkin, tää suklaan puputus tuskin on tapa päästä yhdestäkään grammasta eroon :D

      Isot tsempit myös sinne!

      Poista
  3. Täällä taas semmonen tapaus, josta imetys vie viimeisetkin kilot 😂 Kaikki ennen raskautta vaatteet on isoja ja painoa reilusti vähemmän. Poika 8kk ja imeny mut vissiin kuiviin 😄 kaikki housut tippuu jalasta ja yläosat on kun säkin vetäs päällensä. Ja mitään erityistä en siis ole sen eteen tehny, että paino on pudonnu. Paljon kyllä kuljen vaunuja työntäen, mutta suuhun on tullut kyllä kaikki herkut työnnettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisinpa sanoa että sinä onnellinen, vaikkei tosiaan mikään ääripää taida kovin mukava ollakaan! Mutta mahtavaa ettet ainakaan liikakiloista ole joutunut kärsimään! :)

      Poista
    2. Moni onkin kysellyt nyt sitten että millä dietillä olen tai enkö syö mitään..tervetuloa vaan kattomaan, kyllä syön 😂

      Poista
  4. Tsemppiä! Tutulta kuulostaa! Mutta älä liian ankara ole itsellesi kuitenkaan:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, joo rennolla otteella täällä ehdottomasti mennään, vaikka tosissaan toki myös :)

      Poista
  5. Tsemppiä! Täällä saman läpikäynyt ja nyt painoa 10kg vähemmän, mitä ennen esikoisen odotusta. Olen maalissa ja voin kertoa, että oli sen arvoista! Kovasti tsemppiä ja tahdonlujuutta sinne ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Hyvä sinä! <3 Odotan niin tuota hetkeä, vaikka matkakin sinne on varmasti huikea myös!

      Poista
  6. Mulla on nyt painoa 12 kg enemmän kuin ennen kuin aloin odottaa esikoista. Kolme lasta olen tässä välissä saanut. Yksi kerrallaan. Olin mielestäni toisenkin lapsen jälkeen jo iso, mutta niin vaan painan vielä 5 kg enemmän kuin silloinkin.

    Kuopus on nyt 6 kk. Lauantaina aloitettiin kiinteät, eli täysimetyksellä mentiin. Minulla imetys ei ole vienyt mitään. Tai sitten olen osannut syödä senkin edestä. Ja tosiaan ihan päivittäin herkuttelen. Kahdesti viikossa ehdin kunnolla hikiliikkumaan. Käyn uimassa& vesijumpassa ja spinningissä. Mies tekee pitkää päivää töissä ja tekee lopputyötä samalla. Millä muullakaan kotiäiti lohduttautuu, kuin herkuilla. :( Vauva on tississä kiinni jatkuvasti yöllä. Tarkoitus olla kotona vielä 1,5 v joten tuhlaillakaan ei oikein saisi. Koko ajan väsyttää. Aina kun uimahallissa näkee itsensä peilistä, niin ajattelee että nyt riittää tämä löllö. Mutta sitten tulee taas huono yö ja uusi elämä alkaa vasta huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta. Multa imetys vei alkuun melkein kaikki raskauskilot, mutta kun osittaisimetys alkoi, tuntui että kiloja vaan hiipi lisää. Varmaan se univelka ja pimeys osaltaan vaikutti, mutta uskon myös imetyksen aiheuttaneen sitä herkkuhimoa, sillä nyt tuntuu ettei sokeria tee juuri lainkaan mieli.

      Tuo on kyllä hankalaa ja tosi vaikeasti katkaistava kierre. Pakko sanoa vaan, että ole armollinen itsellesi <3 Jos ei jaksa niin ei jaksa, teillä on tosi rankka elämäntilanne nyt, joten jos se suklaa helpottaa, niin syö suklaata. Kyllä sitä painoa ehtii tiputtaa sitten kun elämänvaihe on helpompi.

      Tsemppiä <3

      Poista
  7. Täällä kans! 😊 Toinen viikko sd:tä menossa 💪😊 Tsemppiä! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hyvä Henna! Käyhän jatkossakin kertomassa miten sujuu! Tsempit myös sinne! <3

      Poista
  8. Täällä alkoi kans pääsiäisen jälkeen sokeriton elämä taas lähes puolen vuoden repsahdusten jälkeen. Raskauksia ei käy syyttäminen kun oon molempien jälkeen päässyt nopeasti eroon raskauskiloista mut sitten tää kotonaolo välipaloineen ja pullakahveineen on ollut vaikeampi pala. Sokerikoukusta kyllä pian pääsee mut tsemppiä se vaatii että jaksaa arkea ilman herkkuhetkiä, mutta sitten pitää keksiä ne uudet herkut!
    Sisua sinne!
    T. LindaWa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää kotona olo on kyllä hankalaa, kun äkkiä voi pyörähtää kaupass atai leipoa jotain. Ei sitä töissä samallalailla ehdi herkutella :D

      Mä söin viikonloppuna juuri tosi herkullista herkutonta herkkua :D pakko jakaa se tännekin ihan pian! Jäähän odottelemaan ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!